Koskimelontaa

Koskimelonta on vauhdikasta
Koskimelonta on vauhdikasta.

Koskimelonta sopii liikunnalliselle, terveelle, uimataitoiselle henkilölle.  Vesielementin kanssa pitää olla sinut ja harjoituksissa on oltava terve järki mukana. Koskimelonnassa edetään omien taitojen ehdoilla. Välttämättömät koskimelontavarusteet ovat kajakin ja melan lisäksi kelluntaliivit, kypärä ja kylmien kelien aikaan märkäpuvut, kuivapuvut tai anorakit.

Koskeen ei koskaan mennä yksin, joten aloittelevan harrastajan kannattaa hakeutua lajin harrastajien pariin. Parhaiten se käy melontaseurojen harjoituksissa ja kursseilla. Laji kannattaa aloittaa opettelemalla perusmelontatekniikat sileässä vedessä, jos ei ole aikaisemmin harrastanut esim. retkimelontaa. Siirtyminen retkikajakista koskariin tuo kokeneellekin retkeilijälle kivoja yllätyksiä.

Lajin harrastaminen ei vaadi isoja kohisevia koskia. Harjoitukset aloitetaan pienistä koskista ja virtaavista vesistä, joissa erilaiset esteet muodostavat virranrajoja ja akanvirtoja. Esteet voivat olla mutkia virrassa, näkyviä tai vedenpinnan alapuolisia kiviä tai vaikka siltapilari. Harjoituksissa opetellaan virranlukutaito, jotta pystytään liikkumaan koskessa sekä opitaan varautumaan erilaisiin aaltoihin ja virranliikkeisiin. Kun melotaan virtaavassa vedessä, on kallistukset ja tuennat osattava tehdä niin ettei virta kaada kajakkia. Koska kaatuminen harjoituksissa on kuitenkin tavallista, harjoitellaan kajakista poistumista ja turvallista koskiuintia.

Taitojen karttuessa opetellaan eskimokäännökset esim. talviaikaan seuran uimahallivuorolla. Kun ”eskimo” on hallussa, saa harjoituksista irti paljon enemmän, kun ei jännitä kaatumista eikä kajakkia tarvitse tyhjentää rannalla. Perusteiden oppimisen jälkeen siirrytään asteittain isompiin ja vaativampiin koskiin sekä valitaan itselle sopiva tapa harrastaa koskimelontaa.



Eri tapoja harrastaa koskimelontaa

Laji on jakautunut erilaisiksi alalajeiksi, joita harrastetaan omien mieltymysten mukaan.

Seuramme koskijaoston harrastajamäärältään suurin ryhmä on koskessa puljaajat, jotka leikkivät omaksi ilokseen. Toisena tulee jokiretkeily, kun retkeilijät laskevat läpi melontareitillä olevat kosket. Kyseessä ovat paljolti samat henkilöt. Koskipuljaus on eriomainen harjoittelumuoto ennen jokiretkille lähtemistä: koskiosuuksia ei tarvitse jännittää, kun tekniikat ovat hallussa. Kanoottipujottelu, koskisyöksy (WWR) ja freestyle ovat myös kilpailulajeja.

Harjoituksissa pääpaino on melontatekniikan opettelussa, turvallisuusasioissa ja pelastamisharjoituksissa. Mainittakoon että ”uimareita” ei yleensä hinata rantaan vaan reskutetaan suvannossa.   

Jokiretkeily

Retkimelonnan harrastajat kohtaavat jokitaipaleilla virtapaikkoja tai eritasoisia koskia. Ne voivat olla helposti läpilaskettavia, jolloin väistetään muutamaa kiveä tai siltapilaria tai suuren korkeuseron omaavia koskia, joihin sisältyy könkäitä ja stoppareita. Yleensä seuran viralliseen ohjelmaan kuuluvilla retkillä kosket on etukäteen tarkastettu ja koemelottu. Jos ennakkotarkastusta ei ole tehty, niin laskumahdollisuus ja ajolinjat arvioidaan rantaa pitkin kävelemällä. Liian vaikeat kosket ohitetaan kantamalla kajakit rantaa pitkin. Jokiretkeilyyn sopivat kajakit ja avokanootit.

Jokiretkeilyvideossa Vesisamoilijoiden Teemu Väliahdet on laskemassa Norjan jokia.

Puljaus

Puljaus on leikkimistä omaksi iloksi kosken aalloissa, virtojen rajapinnoissa ja taitojen kehittyessä myös stoppareissa. Puljaus – eli pelipaikkojen kunnosta kiertää tiedotuksia ja kyselyitä harrastajien viestimissä. Porukat kerääntyvät nopeasti hyvään paikkaan.

Harrastajia voi olla samassa koskessa aivan aloittelijoista konkareihin. Isoimmista koskista löytyy jokaiselle jotakin eli eri tason virtapaikkoja ja aaltoja, joten puljauspaikalla voi edetä niin sanotusti tyvestä puuhun.

Tärkeää on ennen koskeen menoa opetella perusteet kursseilla tai uimahallivuoroilla. Kosken lukutaidon oppii vain virtaavassa vedessä.

Harjoituksissa eteneminen tuo mukanaan pientä sopivaa kihelmöivää jännitystä, mutta kun on voittanut itsensä ja saanut onnistumisen elämyksiä, se korvaa kyllä kaiken harjoittelun vaivan. Kun vasta-alkaja ensimmäistä kertaa onnistuu pääsemään stopparisurffiin, ei häntä tahdo saada pois harjoituksista!

Tärkeää on tietää oma taitotaso eikä yrittää edetä liian nopeasti menemällä liian vaikeisiin paikkoihin. Riuhtovista stoppareista, joihin taito ei vielä riitä, voi saa helposti negatiivisiä kokemuksia ja hyvin alkanut harrastus voi tyssääntyä kokonaan.

Puljailuun käy kaikenlainen koskikalusto.

Kanoottipujottelu (kanoottislalom)

Kanoottipujottelu on olympialaji. Siinä kosket lasketaan keppejä kiertäen kuten alppihiihdossa. Kanoottipujottelussa melotaan kahdesti 250-400 metrin mittainen rata, jossa on 18-25 porttia. Vihreä-valkoiset portit melotaan myötävirtaan ja puna-valkoiset vastavirtaan porttien numerojärjestyksessä. Slalom on hyvin tekninen laji. Kanoottia on osattava hallita kallistuksin ja erilaisin melanvedoin, koskessa on osattava surffata ja lossata (ylittää virta) sekä kosken virtauksia on osattava käyttää hyväkseen.

Kilpailussa tulos määräytyy melonta-ajasta sekä virhepisteistä. Porttikosketuksesta tulee 2 virhepistettä eli lisäsekuntia ja portin ohituksesta 50 sekuntia. Pujottelu on paras tapa oppia koskimelonnan perustekniikka ja kajakin hallinta.  Kun hallitsee keppien kiertämisen, on helppo siirtyä harrastamaan melonnan muita lajeja. Kajakin pituus on 350-400cm.

Kanoottipujottelu on olympialaji. Olympiamitalit jaetaan 4 sarjassa.

Freestyle-melonta

Freestyle melontaa harrastetaan pystypyörteissä eli stoppareissa. Esteen takana valkoisena kuohuva vesi kertoo aallon päälle muodostuneesta vastakkaisesta virtauksesta, jolloin vesi putoaa voimakkaasti ylävirtaan päin. Tässä aallossa melojan on tarkoitus tehdä mahdollisimman näyttäviä ja teknisesti vaikeita liikkeitä.

Freestylekisoissa tavoitteena on annetussa ajassa tehdä mahdollisimman monipuolinen ja yhtenäinen, erilaisista pysty- ja vaakaliikkeistä koostuva sarja. Arvostelutuomarit arvioivat liikkeet ja voittaja selviää annettujen pisteiden perusteella. Nykyisin rodeokajakin pituus on 170-220 cm.

Ugandan huima freestylenäytös

Ugandan huima freestylenäytös.

Koskisyöksy eli WWR (White Water Racing)

Laji vaatii erittäin hyvää koskenlukutaitoa, melontatekniikan hallintaa ja vankkaa melontakuntoa.  Lähtö- ja maalilinjan välinen jokiosuus melotaan mahdollisimman nopeasti. Vain aika ratkaisee, joten kaikkein nopeinten melonut voittaa kilpailun. Koskisyöksyssä yritetään meloa nopeimmalla reitillä. 

Optimaalisen reitin valinnassa otetaan huomioon lyhyin reitti, nopein virta sekä esteet (kivet) ja hidasteet (tietynlaiset aallot, akanvirrat, stopparit, jne). Lajin harrastus on vähäistä Suomessa. Koskisyöksyssä käytetään 450-500 cm pitkää kajakkia.

Perusasiat kanoottipujottelusta

Olympialajista kiinnostuneelle perustietopaketti (in English).

Lisätietoa melonnasta kiinnostuneellenuorelle ja kilpailijalle.



Comments